Herättyäni alkanut ja nyt jo kulunut päivä oli happirunsaampi ja tuntui kuin rinnalla lepäävän painon sijaan itse olisin saanut "massan". Olin olemassa, enkä vain katsonut enää ikkunasta sisään mistä näki hetket joihin olisi pitänyt, tai voinut vaikuttaa.
Erosin naispuolishangaroundista/tyttöystävästäni. Ei sillä että kyseinen asia olisi ollut katalyytti tälle mitä nyt koen mutta huomautettavaa oli, että molemmat selvästi otimme uutisen kyseisestä asiasta kevyesti ja jatkoimme omia juttujamme. Elämisen keveys tuntui koska uuden "massani" avulla kuljen elämän läpi kuin kivi vedessä -en pohjaa kohti- nopeasti sekä varmuudella.
Herättyäni vielä kevyessä pöhnässä, istuin takapihallani poltellen tupakkaani ja kahvikupillinen makuaan minulle hajullaan kuiskaillen, koin että kauan sitten kokemani pelko tulevasta ja sen tuomat rampauttavat seuraukset ovat olleet kyllä omalla tavallaan musta komedia ja nyt nämä kokemukset hymyilyttää ja hieman hävettää enemmän kuin muuten mieltä painaisivat.
Tulevaisuudesta vielä lisää mielenkiintoisia mietteitä tässä nyt kirjaten, olen huolestunut minun jälkeen tulleiden sukupolvien moraalista sekä muutenkin tietty viattomuus puuttuu.
Koko tämän ajan minkä kulutin tämän kirjoittamiseen, ei ollut hetkeäkään milloin eräs sana ei olisi ollut läsnä; läppä
Elämä on vaan läppää, ottakaa se miten sen saatte ja koittakaa jumalauta nauttia. Kerran sitä eletään ja turhaan me sitä pelätään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti