Kaverini tässä toi minulle taianomaisen kokemuksen, pari tuntia sitten. Tämä oli hetken pihalla, ja nyt vietän neljättä konsekutiivista tuntia uusissa sfääreissä. Tunnen innon uuden elämän polulle sykkivän aivojeni syvimmässä juurikossa ja aion nyt tulevat pikkutunnit tästä kosmisesti kimaltelevassa yössä tutkia liikeratoja, joilla parannan itseäni ja itsetuntoani.
Tunnen itseni jälleen kasaantuvan jonkinlaiseen kliimaksiin aiemmasta alankoelelystä, joka meinasi minut tukahduttaa, nyt uudestaan syntyvässä itsessäni on selviä kestävän flow-tilan itäviä huomattavissa, tämänkin tekstin kirjoitan kyseisen euforian vallassa ja kerron teille mitä aion tehdä. Aion vihdoinkin syntyä uudelleen mikä minun olisi pitänyt tehdä satoja kertoja aiemminkin. Kasvaa paremmaksi.
Tätä uudelleensyntyä on aina patouttanut pelko identiteetin kadottamisesta tai pelko suuruudesta. Absurdi käsite, ajatellen mitä olen aiemminkin ollut, menestynyt naistenkaataja, yrittäjä, random snägäritappelija, kaupan työtekijä, soneralla paikallisen veroja kiertävän alihankkijan markkinointipuolen esimies ja nytten tuusailen kaiken vapaan ajan lukien asioita mitkä ovat kiinnostaneet mutta eivät auenneet kun olin nuorempi ja villi.
Pianon soittaminen, karate (tai muu aseeton itsepuolustus), filosofia, fysiikka, maailman kielet ja tietotekniikka. Edellämainituista vain kolme ovat olleet jo sisälläni itäviä taitoja syntymästä, eli filosofisointi, kielet ja tietotekniikka. Nyt aion oppia nuo loput ja tuhota hävettävän egomaanisen pienen paskan mikä olen ollut tähän asti ja aion kasvaa egoni mittoihin. Tämä kuulostaa todella typerältä ja manifestimaiselta paasaamiselta, mutta nyt kun olen nuori ja vielä tunnen olevani tykki joka on vain sytyttäjää vajaa paukku, teen tämän kaiken. Haista maailma vittu, en enää pelkää sinua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti